Venäjältä ja Yhdysvalloista

Tänään tuli uutinen Venäjältä ja toinen Yhdysvalloista. Venäjä harkitsee Itämeren laivastonsa varustamista ydinkärjillä ensimmäistä kertaa kylmän sodan jälkeen. Samanaikaisesti kuuluu Yhdysvalloista, että korkeastikin koulutetut voivat ajatua siellä köyhyyteen.

Meitä hallitsee nyt ensimmäisen kerran sukupolvi, joka halveksii Venäjää. Porvarilliset poliitikot ovat ajaneet Suomen ahdinkoon kaikilla aloilla. Taloudellinen lama ja arvojen lama jylläävät.

Presidentti on viisaampi kuin kokoomuksen ja keskustan poliitikot: hän on rakentanut avoimet suhteet Venäjään.

Turvallisuus-, talous- ja kulttuuripolitiikka kaipaavat uudistusta.

Viime vuosien aikana on jo nähty, minne menemme. Olen ottanut kantaa uusien Venäjä-suhteiden puolesta. Valtakunnallinen yhdistys Suomen sana ry, jota olin perustamassa syyskuussa 2007 ja jonka puheenjohtaja olen, luo osaltaan myönteistä, normaalia kuvaa Venäjästä. Itänaapurin kieli, vanha rikas kulttuuri ja ajattelutapa on tehtävä taas tutuiksi suomalaisille.

Amerikka ei käy meille ainoaksi esikuvaksi. Turvallisuus- ja esimerkiksi kieli- ja koulutuspolitiikka osoittaa, että asumme Euroopan amerikkalaisimmassa maassa.

Vaikka minulla ei työttömänä ole varaa tilata lehtiä, pysyn ajan tasalla. Se tosin vaatii aktiivisuutta ja ponnistelua. Televisio, lehdet ja netti hallitsevat ihmisten ajankäyttöä ja ajattelua syöksemällä kidastaan sirkustelua. Sananvapaus on kapenemassa. Omaehtoiseen ajatteluun ja vastuullisuuteen ei kannusteta, mutta niihin on yhä mahdollisuus.