Seminaari Pohjoisen merkit

Monitieteinen seminaari
Oulun yliopistossa perjantaina 25. huhtikuuta 2008 klo 9−16 salissa HU 106.

Seminaarissa käsitellään pohjoiseen, pohjoisuuteen ja pohjoiseen ulottuvuuteen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä semiotiikan keinoin. Seminaariin ei ole osallistumismaksua; kukin huolehtii matka- ja muista kuluistaan.


Tietoja
Katriina Kajannes
katkajan@campus.jyu.fi 050-430 3451

Ohjelma
Esiintyjät
Abstraktit


Ohjelma

Pohjoisen merkit -seminaari Oulussa 25.4.2008
Humanistinen tiedekunta, Snellmania HU 106 (1. kerros)

9.15 – 9.30 Timo Lauttamus: Avaus
9.30 – 10.00 Rauno Lauhakangas: Maitovalaan joiku
10.00 – 10.30 Eetu Pikkarainen: Pohjoisuus ja muita maallisia merkityksiä: Mitä geosemiotiikka voisi olla
10.30 – 11.00 Katriina Kajannes: Jatunin Tarha ry – merkkien myötä- ja vastavirtaa

11.00 – 12.00 LOUNASTAUKO

12.00 – 12.30 Juha Pentikäinen: Hirvi karkasi Kassiopeiaan
12.30 – 13.00 Osmo Pekonen: Taivaallisen poron tarina
13.00 – 13.30 Pirjo Kukkonen: Hiljaisuudesta pohjoisen merkkinä ja merkkijärjestelmänä

13.30 – 14.00 TAUKO

14.00 – 14.30 Tuija Hautala-Hirvioja: Saamelaiset suomalaisen kuvataiteen aiheina ennen toista maailmansotaa
14.30 – 15.00 Kaarina Kailo: Naiset, karhut ja pohjoisuuden piiloiset merkit
15.00 – 15.30 Irma Heiskanen: Karhut ja muut pohjoisen merkit eli ornamentit osallisuuden karttoina

15.30 – 15.45 TAUKO

15.45 – 16.15 Irma Sorvali: Onko pohjoisessa aina kesä? Levykansioiden merkkejä
16.15 – 16.45 Sandra Grötsch: Semiotiikka ja pohjoinen ulottuvuus – Suomen kansalliset symbolit
16.45 – Päätös




Seminaari on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille.
Tervetuloa!


Esiintyjät

Sandra Grötsch: Semiotiikka ja pohjoinen ulottuvuus – Suomen kansalliset luonnon symbolit
* Kirjallisuuden jatko-opiskelija, Oulun yliopisto

Tuija Hautala-Hirvioja: Saamelaiset suomalaisen kuvataiteen aiheina ennen toista maailmasotaa
* Taidehistorian professori, Lapin yliopisto

Irma Heiskanen: Karhut ja muut pohjoisen merkit eli ornamentit osallisuuden karttoina
* Psykologi, Suomen ekopsykologian yhdistys Metsänpeitto ry

Kaarina Kailo: Naiset, karhut ja pohjoisuuden piiloiset merkit
* Englantilaisen filologian dosentti, Oulun yliopisto

Katriina Kajannes: Jatunin Tarha ry – merkkien myötä- ja vastavirtaa
* Kotimaisen kirjallisuuden dosentti, Jyväskylän yliopisto

Pirjo Kukkonen: Hiljaisuudesta pohjoisen merkkinä ja merkkijärjestelmänä
* Yliopistonlehtori, Pohjoismaiset kielet, Helsingin yliopisto; pohjoismaisen filologian dosentti, Oulun yliopisto

Rauno Lauhakangas: Maitovalaan joiku
* Hiukkasfyysikko, Fysiikan tutkimuslaitos, Helsingin yliopisto

Osmo Pekonen: Taivaallisen poron tarina
* Matematiikan dosentti, Jyväskylän yliopisto

Juha Pentikäinen: Hirvi karkasi Kassiopeiaan
* Uskontotieteen emeritusprofessori, Helsingin yliopisto

Eetu Pikkarainen: Pohjoisuus ja muita maallisia merkityksiä: Mitä geosemiotiikka voisi olla
* Kasvatustieteen yliassistentti, Oulun yliopisto

Irma Sorvali: Onko pohjoisessa aina kesä? Levykansioiden kuvia ja värejä
* Pohjoismaisen filologian professori, Oulun yliopisto


Esitelmien abstraktit

Rauno Lauhakangas, Fysiikan tutkimuslaitos, Helsingin yliopisto
Maitovalaan joiku tarkastelee maailmaa maitovalaan aistein. Vuosituhansien kuluessa valkoiset valaat ovat kohdanneet Jäämeren rannoilla vaeltaneita merisaamelaisia, kuulleet pomorien laulua Vienanmerellä ja näyttäytyneet saarten asukkaille viikingeistä nykyturisteihin saakka. Kalliopiirrokset Vienanmeren rantakallioissa kertovat kadonneista kulttuureista, joille maitovalas saattoi olla totemieläin siinä kuin karhu tai hirvi metsien eränkävijöille. Vienan Karjalan muinaisrunoista löytyy kaikuja valaiden laulusta. Voimme kuvitella valaan Lemminkäisen voimantuojaeläimeksi. Kuinka valaat katselevat ja kuuntelevat meitä nykyaikana? Mitä oikeastaan tiedämme näista merten asukeista? Onko niillä poikasille välitettäviä paikalliskulttuureja ja minkälainen kieli valaiden kommunikointiin on kehittynyt?

Eetu Pikkarainen, Oulun yliopisto
Tarkastelen esitelmässäni merkityksiä ja merkkejä, jotka liittyvät paikkoihin, suuntiin, maaperään yms. Tavoitteenani on hahmotella mitä "geosemiotiikka" voisi laajassa mielessä olla. Tällä hetkellä termiä on käytetty tarkoittamaan lähinnä lingvistiikan yhtä tutkimussuuntausta, jossa tarkastellaan paikkakontekstin vaikutusta kielellisten (ja muiden merkityksellisten) ilmausten toimintaan ja tulkintaan. Toisaalta myös maaperätutkimuksen yhteydessä on käytetty termiä geosemiosis. Tällä tarkoitetaan geologin tutkimustyöhön liittyvää teoreettista aspektia, menetelmää miten tuottaa hyvä hypoteeseja konkreettisessa mielessä syvällisistä kysymyksistä. Yksi käytännöllisen toiminnan alue on tässä mielessä hyvin geosemioottinen, nimittäin malmin etsintä, jossa maanpinnalta löytyvien merkkien perusteella yritetään tulkita onko kyseisellä paikalla maan alta löydettävissä malmia. Tähän ongelmaan liittyvä pinta-/syvärakenne dimensio liittää aiheeseen luontevasti Greimasin, joka on kehitellyt paikkoihin liittyvää semiotiikkaa nimellä topologinen semiotiikka.

Katriina Kajannes
Luen esityksessäni Jatunin Tarha ry:ssä olevia merkkejä myötä- ja vastavirtaan. Kuljen näiden merkkien – yhdistyksen nimi, jättiläinen, jatulintarha jne. – myötä nykypäivästä menneeseen ja menneestä nykyiseen. Saamelaisen ja jatunilaisen semiotiikan ilmiöt ovat kiinnostavia osana merkkien jatkumoa. Esille tulee eräitä eksistentiaalisemiotiikan erityiskysymyksiä. Mikä on jatunilaisuuden suhde globaalisuuteen?
Pohjoisen merkit
Oulu 25.4.2008
Katriina Kajannes
katkajan@campus.jyu.fi

Moniste
Jatunin Tarha ry – merkkien myötä- ja vastavirtaa

"Ihmisiä jää työttömiksi, ja työhön jäljelle jääviä puserretaan henkihieveriin uusilla abstrakteilla vaatimuksilla, joiden lähettäjä on täysin tuntematon. Koko julkinen diskurssi on otettu yhden lajin valtaan, sama käsitteistö jonka avainsanat ovat kaikille tuttuja ovat levinneet kaikkialle. Kukaan ei sitä kyseenalaista. Perinteiset sanat edistys, kehitys, tulos, koulutus ovat usein kääntyneet irvikuvikeen, keinoiksi sopeuttaa kaikki tähän uuteen globaaliin järjestykseen. Kyseessä on eräänlainen yliyksilöllinen kollektiivinen voima, aktori, mentaliteetti joka on ottanut konkreettiset ihmiset valtaansa." (Tarasti 2005.)


"Päästäkseen lähteelle täytyy uida vastavirtaan" (Lec 1982, 87).


"Avainkysymys on yhteisön 'ylisukupolvisen muistin' [- -] omakohtaistuminen. Kokemus on paitsi yksilön sisäinen asia myös yhteinen niiden kanssa, jotka jakavat sukupolvensa muistin, yhteisen kokemuksen ja kulttuurin." (Pentikäinen 1995, 25.)


"Ei pidä toimia ja puhua kuin unissaolijat, kuin vanhempiensa lapset." (Herakleitos 1971, 31.)


Kirjallisuutta

Herakleitos 1971: Yksi ja sama. Aforismeja. Suom. Pentti Saarikoski. Otava: Helsinki.
Ihonen, Markku 1986: Uskonnollisen kielen semanttis-pragmaattista analyysia. Jumalan, Jeesuksen ja saatanan nimitykset L.L. Laestadiuksen saarnoissa. Kielitieteellisiä tutkimuksia. Joensuun yliopisto, Humanistinen tiedekunta: Joensuu.
Laestadius, Lars Levi 1992: Postilla I. Kolmas painos. Akateeminen kustannusliike: Helsinki.
Laestadius, Lars Levi 2000: Lappalaisten mytologian katkelmia. Toim. Juha Pentikäinen. Suom. Risto Pulkkinen. SKS: Helsinki.
Lec, Stanislaw Jerzy 1982: Vastakarvaan. Siistimättömiä mietelmiä. Suom. Tuomas Anhava & Ville Repo. 2. painos. Weilin + Göös: Helsinki.
Pahajoki, Sven 1998: Itse asiassa. Jatunin Tarha ry: Enontekiö.
Pahajoki, Sven 2007: Joulupukin salaisuus. Revontuli: Tampere.
Pentikäinen, Juha 1994: ”Saamelaisten uskomusmaailma”. – Ulla-Maija Kulonen & Juha Pentikäinen & Irja Seurujärvi-Kari (toim.): Johdatus saamentutkimukseen. Tietolipas 131. SKS: Helsinki.
Pentikäinen, Juha 1995: Saamelaiset – pohjoisen kansan mytologia. SKS: Helsinki.
Siisiäinen, Martti 2003: ”Vuoden 1997 yhdistykset”. – Sakari Hänninen & Anita Kangas & Martti Siisiäinen (toim.): Mitä yhdistykset välittävät. Tutkimuskohteena kolmas sektori. Atena: Jyväskylä.
Siisiäinen, Martti 2007: ”Uudet yhdistykset ja intressien representaatio”. – Tapani Kaakkuriniemi & Juri Mykkänen: Politiikan representaatio. Juhlakirja Kyösti Pekoselle hänen 60-vuotispäivänään. Valtiotieteellinen yhdistys: Helsinki.
Tarasti, Eero 2000: Existential Semiotics. Bloomington and Indianapolis: Indiana University Press.
Tarasti, Eero 2004: ”Valta ja subjektin teoria”. Synteesi 4.
Tarasti, Eero 2005: ”Vastarinnan semiotiikkaa: oleminen, muisti, historia – merkkien vastavirta”. – Synteesi 1.

Jatunin Tarha ry: http://personal.inet.fi/yhdistys/jatunintarha/
Kotakeino Oy:
http://www.jatuni.fi/AB78AED2-44DB-480F-ABE8-074D04E30997.html



Osmo Pekonen
Pohjoinen tähtitaivas on kulttuurimme kognitiivinen kartta. Eri aikakausina on tähtikuvioille annettu monenlaisia symbolisia
merkityksiä. Tähtikuvio sinänsä on oivallinen semiotiikan tutkimuskohde. Astrofysiikan näkökulmasta tähtikuvioita ei näet ole; ne ovat olemassa vain ihmisen mielikuvituksessa. Tässä esitelmässä tarkastellaan 1700-luvun tähtikartoissa esiintynyttä Poron tähtikuviota, jota nykyiset tähtikartat eivät enää tunne. Mistä taivaallinen poro tuli ja minne se meni?
Osmo Pekonen: "Taivaallisen poron tarina", Tähdet ja avaruus, 3/2008

Juha Pentikäinen
Kirjallisuutta: Juha Pentikäinen (haast.): "Hirvi karkasi Kassiopeiaan", Tiede, 2/2008.


Tuija Hautala-Hirvioja
Saamelaiskuvaus kuten kansanelämän visuaalinen esittäminen yleensäkin on sidoksissa kuvataiteen konventioiden lisäksi siihen, miten kansa, rotu tai heimo on eri aikoina määritelty, kuka tämän määrittelyn on tehnyt ja mihin tarkoituksiin. Taide ei vain kuvaa suomalaista tai saamelaista identiteettiä, vaan se kaiken aikaa rakentaa ja tuottaa sitä. Saamelaisten ja heidän kulttuurinsa kuvausta ei voi ymmärtää ilman suomalaisuudesta käytyä keskustelua ja kirjoittelua etenkin kun saamelaiskuvauksista vastasivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suomalaiset taiteilijat aina 1970-luvulle asti.
Saamelaisia ja heidän elämäntapaansa esiteltiin ensimmäisenä matkakertomusten ja tieteellisten kirjojen kuvituksissa. Tiettävästi ensimmäinen saamelaisia kuvannut taiteilija oli Turussa syntynyt, Tukholmassa opiskellut ja Roomassa kuollut Alexander Lauréus (1783 - 1823). Kemijärveläinen Juho Kustaa Kyyhkynen (1875 - 1909) keskittyi muutamia tilausmuotokuvia lukuun ottamatta kuvaamaan Lappia, sen maisemia ja asukkaita. Realismin myötä romantiikan runollisuus katosi kansankuvauksesta 1800-luvun lopulla arki, työ ja ihmistyypit tulivat tärkeiksi. Juho Kyyhkynen kuvasi lukuisissa maalauksissaan saamelaisia 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.
Saamelaiskulttuuri ei oikein soveltunut venäläistämispolitiikan kanssa kamppailevaan suomalaiseen nationalismiin, jossa suomalainen talonpoikaiskulttuuri edusti kansallista kulttuuria. Suomen kansan kulttuurinen tehtävä oli maanviljelyksen ulottaminen pohjoisemmaksi kuin muualla Euroopassa. Varsin ulkopuolisiksi ja etäisiksi jäivät Eemil Halosen (1875 - 1950) ja Pekka Halosen (1865 - 1933) saamelaiskuvaukset.
Käsitys saamelaisista ei ollut vuosisadan vaihteessa ja 1900-luvun alussa negatiivinen, vaan heihin suhtauduttiin kuin oppimattomiin lapsiin ja eksoottiisiin kummajaisiin. 1920-luvulla suomalaisuuden ja isänmaallisuuden korostamisen sekä rotuteorioiden myötä saamelaisten luonteenpiirteitä alettiin tarkastella luonteen heikkouksina ja puutteina.
1900-luvulla kiinnostus Lappia kohtaan johtui osin Petsamoon liitetyistä taloudellisista odotuksista mutta osin Lapin merkityksen korostumisesta viimeisenä kansallisena periferiana. Tähän liittyvä ilmiö oli Lapin ihailu, ”lapponismi”, joka sijoittui 1920-1940-luvulle. Taidehistorioitsija ja kriitikko Ludvig Wennervirta toi voimakkaasti esille Lapinkuvausta. Hänen mielestään Lappi ja Pohjanmaa kykenivät edustamaan itsenäisen Suomen kuvataiteen kehityksessä samanlaista voimatekijää kuin Karjala oli edustanut 1800-luvun lopussa.


Kaarina Kailo
Alustukseni päämääränä on esitellä naisten ja karhujen välisiä myyttisiä suhteita pohjoisuuden piiloon jääneiden merkkien ja merkitysten näkökulmasta. Viittaan samalla antologiaani Women and Bears-the Gifts of Nature, Culture and Gender Revisited (Toronto,
Inanna Press, 2008). Keskityn alustuksessa omaan karhututkimukseeni sekä siihen pohjoisuuden merkkien paradigmaattiseen sarjaan, jonka osana naisten ja karhujen myytti voidaan kytkeä lahjatalouden, takaisin antamisen ja maa-ilman uusintamisen maailmankuvaan ("world renewal rituals"). Näihin ajanlaskun sekä elämän ja kuoleman vuorottelun merkkeihin lukeutuvat sellaiset symbolit kuin karhunpesä, sauna/hikimaja, käärmeet ja elämänpuu, sekä ennen kaikkea niiden yhteinen tekijä-arktisuus, arktos, karhu (elämisen kompassina toimiva myyttinen tähtikuvio). Samalla nostan esiin karhumyyttejä käsittelevässä tutkimuksessa varjoon jääneitä pohjoisuuden ja vanhakantaisen pohjoisen maailmankuvan merkkejä ja rituaaleja, kuten hedelmällisyyskalenterit ja
karhunpeijaisten yhteydet kelttiläis-irlantilaisen Pyhän Birgitan juhliin. Kirjassa käsitellään karhunpeijaisten taustalla
olevaa toteemista alkumyyttiä naisen ja karhun liitosta. Kirjan runoja, tarinoita, akateemisia artikkeleita ja kuvallista aineistoa yhdistää
niissä heijastuva patriarkaaliselle vaihtotaloudelle ja sen luonnollistamille arvoille vaihtoehtoinen tulkinta ns. pyyntitalouden takaisin antamisen arvoista sekä keskinäiseen yhteisriippuvaisuuteen liittyvästä luontosuhteesta. Kirjan vihreänä lankana ja lähestymistapana on semiootikko Genevieve Vaughanin kehittämä lahjatalouden maailmankuvallinen, filosofinen ja metodologinen malli, jota moni tutkija soveltaa antologiassa eri tieteenalojen näkökulmasta.


Irma Heiskanen
Karhut ja muut pohjoisen merkit eli ornamentit osallisuuden karttoina
Esittelen suomalaisen ekopsykologian ”metsänpeittoisesta” (Suomen ekopsykologian yhdistys, Metsänpeitto ry) näkökulmasta Pohjoisten kansojen, lähinnä obinugrialaisten sekä karjalaisten naisten käsitöiden ornamentteja osallisuuden karttoina. Erityisesti nostan esille Ison karhun tähtikuvion ja siihen kytkeytyvät ornamentit merkkeinä suomensukuisten kansojen naisten tavasta kuvata maailmaa ja osallisuuttaan maailman kosmisen luomisen kiertokulkuun.
Pohjoisten kansojen noitarumpujen ja esim. liinojen ja naisten mekkojen vinoneliöt on tähän asti yleensä tulkittu yksittäisinä merkkeinä kuten aurinkona, jolloin vinoneliöiden sisäkkäisyys ja monivärisyys ovat jääneet huomiotta – näkemykseni mukaan kyse on luonnon kiertokulkua ja myyttisiä suhteita kuvastavista moniulotteisista merkityssuhteista- aurinko synnyttää elämä, nainen synnyttää elämää, eläimet synnyttävät elämää, tuuli synnyttää elämää – Vaatteissa ja liinoissa esiintyvät vinoneliöt lintu-ja maailmanpylväs kuvioineen edustavat myös yhteyttä haltioihin, "totuus-ja unilintuihin, sielulintuihin", heijastaen myös kansanrunoudesta tuttua maailmankuvaa.

Ornamentilla koristeltu kangas, vaate, rakennus tai esine on musiikin tapaan välitön esteettinen kokemus, jossa jo kuvion toistaminen viittaa jatkuvuuteen, elämän lankaan, elämän langan kiertymiseen, yhteyteen kaiken olevaisen välillä- tällaisena ornamentti on itsessään pyhiin ikonehin rinnastettava "elämän kuva", jonka ytimessä on "elämän luova kauneus, luovan olemassaolon elämäniloa ja voimaa synnyttävä kokemus".

Työni perustuu mm. Vähän tunnettuun Tyyni Vahterin kirjaan (1953, joka on toimitettu laajan obinugrilaiseten ornamenttien tutkimusianeiston pohjalta).

Irma Sorvali
Tarkoituksenani on selvittää levykansioissa esiintyviä vuodenaikojen merkkejä. Luontokuvat ovat levykansioissa usein käytettyä kuvitusta, jonka pohjalta näitä merkkejä voi tarkastella. Miten niissä on esitetty eri vuodenajat? Millaisissa kansioissa pohjoisuuteen liittyvää levytettyä musiikkia on ollut saatavilla? Tarkastelen levykansioiden sisältämää informaatiota erityisesti kuvituksen ja värien avulla. Aineistona käytän Sibeliuksen eräiden sävellysten levykansioita.

Alustavan analyysin mukaan yleisimmin esiintyvä vuodenaika on kesä. Pohdin esitelmässäni, liittyvätkö kuvat kansioihin pakatun musiikin teemoihin vai mahdollisesti säveltäjän pohjoiseen kotimaahan.
Lähteitä
Aineisto: Kokoelma Sibeliuksen musiikkia. LP-levyt. Yksityiskokoelma.
Muu kirjallisuus:
Sebeok Thomas A. & Umiker-Sebeok Jean (ed.) (1995). Advances in Visual Semiotics. The Semiotic Web 1992-93. Mouton de Gruyter, Berlin, New York.
Sibelius Jean (2005). Dagbok 1909ÿ1944. Utgiven av Fabian Dahlström. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingfors. Bokförlaget Atlantis,Stockholm.
Sjölin Jan-Gunnar (red.) (1998). Att tolka bilder. Studentlitteratur, Lund.

Sandra Grötsch
Esityksessani haluan esitellä Suomen kansallisia luonnon symboleja. Ne voi tarkastaa netistä:
Haluan semiotiikan avulla analysoida näitä symboleja ja teen sen saksalaisen näkökulmasta. Syy siihen on se, että saksalaisille Suomeen liittyy puhdas luonto ja hiljaisuus, mutta onko luonnon symbolit samanlaiset saksalaisten mielessä ja nettisivuilla. Suomen luonto on saksalaisille matkailijoille eksoottinen ja kiehtova. Näkökulma luontoon on eri maissa erilainen ja mielenkiintoista on mitä tavalliselle saksalaiselle tulee mieleen karhusta ja mitä suomalaiselle.
Lisäksi haluan vertailla luonnon symboleja kansallisiin symboleihin ja pohtia, mitä ne tarkoittavat ja kenelle ne voisivat olla tärkeitä.